Oulun SF-seura Iku-Turson blogi – Uutisia ja artikkeleita

Aseita ja verkkosukkia, niistä on hyvät elokuvat tehty?

Sucker Punch (USA 2011)
Ohjaus: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Zack Snyder, Steve Shibuya

Sucker Punch oli nimensä veroinen leffa. Tuli odottamatta ja potkaisi ilmat pihalle kyselemättä. Ainakin allekirjoittaneeta, joka kyllä myöntää olevansa jossain määrin yli-ikäinen fanipoika. Ennen elokuvan julkaisua mielenkiinnolla katselin trailerin tai pari ja totesin leffan olevan visuaalisesti näyttävä, mutta jotenkin tarinan ja sen kantavuus jäi mietityttämään. Mutta jos katselee leffan toiminnantäyteisen silmäkarkin ohi, voi nähdä jonkinlaisen näkemyksen ihmismielen raadollisuudesta ja samalla sen mahdollisuuksista. Jotkut varmasti pitävät tarinan sanomaa kornina tai lapsellisena, mutta sen esitystapa ei suoranaisesti hyppää silmille. Ja elokuva jaksaa kantaa tämän punaisen langan koko kestonsa ajan, kiitos sen rytmityksen.

Ohjaaja Zack Snyder on tullut aiemmin tutuksi elokuvien 300 ja Watchmen ohjaajana, joten näyttävät toimintaelokuvat ovat selkeästi tekijällä hallussa ja tällä osa-alueella Sucker Punch ei pääse pettämään. Elokuva on visuaalisesti huolella suunniteltu ja upea, riippumatta mihin tarina vie ja mitä tuodaan näytille. Silti tarina ei huku sen alle. Vaikka elokuvassa on kohtauksia, jotka näennäisesti eivät liity mitenkään tarinaan, silti jokaisella on paikkansa. Ja kun tuohon lisätään päälle lukuisat viittaukset moniin muihin elokuviin tai tv-sarjoihin, joita alan harrastajat voivat sitten bongailla, niin leffa onnistuu todennäköisesti ainakin viihdyttämään useimpia katselijoitaan.

Silti, vaikka juoni toimii omassa genressään ja se välttää pahimmat sudenkuopat, niin jotkin kohdat joissa asiat väännetään rautalangasta tai esitetään siten, että ne tuntuvat katsojan aliarvioimiselta. Huomioitavaa on se, että Sucker Punch on ensimmäinen Snyderin ohjaama elokuva, joka ei ole uusintafilmatisointi tai ei perustu johonkin muuhun alkuperäisteokseen. Tämä omalla tavallaan näkyy sitten jenkkiyleisölle suunnattuna rautalangasta vääntämisenä. Myöskin leffan kuvakieli ja teemat, varsinkin toimintakohtauksissa, varmasti jättävät ison osan yleisöstä kylmäksi. Myöskään roolisuoritukset eivät nostata elokuvaa uudelle tasolle. Toki mukana olevat kokeneet näyttelijät kuten aina jumalainen (jota itäeurooppalainen aksentti vain korostaa) Carla Gugino ja elokuvan viisas mies Scott Glenn vetävät oman roolinsa tasaisen varmasti, niin muut eivät yllä aivan samaan. Osa keskeisistä sivurooleista jää jopa turhanpäiväisiksi.

Pääosan esittäjäksi valittu enkelinkasvoinen Emily Browning kuitenkin oli onnistunut valinta, vaikka parannettavaa itse suoritukseen jäikin. Ei paljon kuitenkaan. Hän myös esittää useamman kappaleen elokuvan ääniraidalla. Näyttelijäntoimista erityishuomion, hyvässä mielessä, saa silti Oscar Isaac, jonka olin puolivälissä valmis kuristamaan ja myöhemmin kuristamaan uudestaan. Ja tämä silti vaikka hänen roolinsa elokuvassa alleviivattiinkin heti alkumetreillä.

Jokatapauksessa elokuva tuskin jättää ketään kylmäksi. Samalla se varmasti jakaa mielipiteet kahtia. Tästä joko pitää paljon. Tai sitten sen kokee turhanpäiväiseksi ja jopa rasittavaksi. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia neuvoisin jättämään sen pipon narikkaan ennen elokuviin astelua.

– Ukkosenjumala –

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s